Nokian käyttöliittymäkohtalon taustat 90-luvulla?

Nyt siis Nokia kurssi huitelee alamaissa. Käyttäjäkokemuksen suunnittelussa jälkeen jäämistä pidetään yhtenä keskeisistä syistä Nokian alamäkeen.

On kaikkiaan hämmentävää Nokian epäonnistuminen hyvän käyttäjäkokemuksen tuottamisessa. Nokialla on sankoin joukoin käytettävyys- ja käyttäjäkokemusammattilaisia - moni alalta väitellyt ja kansainvälisesti tunnustettu. Ei ole uskottavaa, etteikö Nokialla olisi ollut alan osaamista. Syyt ovat muualla. Nokia teknologiavetoisesta kulttuurista on puhuttu yhtenä syynä.

Mutta pidän yhtenä mahdollisena syynä myös erikoista käyttöliittymäparadigmaa, joka sai vallan Nokialla 1990-luvulla. Mielestäni on mahdollista, että tämän paradigman vaikutukset näkyivät vielä viime vuosiin asti ja ovat osaltaan taustalla Nokian puhelinten käyttäjäkokemusongelmiin.

------------

Monet ehkä muistavat Nokian puhelinten erilaiset käyttöliittymät 90-luvun lopulla. Oli punainen ja vihreä luurinäppäin -käyttöliitymä, oli "navi"-näppäinkäyttöliittymä, oli rullakäyttöliittymä...

Nokialla sai silloin valtaa erikoinen "tyyliohjautunut" käytettävyysparadigma: strategiana oli erilaisia käyttöliittymätyylejä. Käytännössä silloin paradigma tarkoitti erilaisilla näppäimistöillä varustettuja puhelimia. Erilaisista käyttöliittymätyyleistä tehtiin itseisarvoja; niitä käytettiin mm. markkinasegmentoinnin keinona. Välitön seuraus ja ongelma oli tietenkin se, että eri puhelimet olivat keskenään erilaisia käyttää. Tyylien rajoitteissa pyrittiin kuitenkin tekemään puhelinten sovelluksista niin helppokäyttöisiä kuin pystyttiin. Ja kohtuudella onnistuttiinkin.

Toinen seuraus oli kuitenkin se, että yksinkertaistetuilla käyttöliittymätyyleillä oli vaikea suunnitella joitakin puhelinten sovelluksia millään tavalla elegantisti. Seurauksena saatettiin jättää operaattoreille tärkeitä sovelluksia pois. Jopa sanottiin, että "asiakkaat ovat väärässä", kun operaattorit halusivat tiettyä sovellusta.

Ydinasia tässä kuitenkin on se, että tyylikeskeisyys on tietenkin vastoin sitä, mitä käytettävyys aidosti on. Se on itse asiassa täysin vastakkaista käytettävyyden periaatteille, vaikka käytettävyyden nimellä sitä Nokialla sisäisesti markkinoitiinkin. Käyttöliittymänhän ei tulisi ole itseisarvo, vaan apuväline, vuorovaikutuskeino sovelluksiin. Kriteeri hyvälle käyttöliittymä on se, että sovellusten käyttö sujuu. Ei sen enempää. Käyttöliittymät tulisi suunnitella sovellusten ehdoilla eikä toisin päin.

Ja nyt pidän mahdollisena, että tämä erikoinen 1990-luvun oppi jäi elämään joidenkin Nokian päättävien henkilöiden keskuuteen myös pitkälle 2000-luvulle. Tällaista olen tulkinnut joidenkin Nokian johtajien julkisuudessa olleista lausunnoista vuosien aikana (tosin niin tarkkaan en seurannut asioita, että olisin kirjannut näitä muistiin). Joka tapauksessa vähän sen tyylistä viestiä, että ratkaisu ongelmaan olisivat olleet jotkut "käyttöliittymäjippo"-tason asiat.

-----------

Eli pidän siis mahdollisena, että tämä erikoinen oppi olisi vaikuttanut vielä viime vuosina Nokian käyttöliittymäpäätöksiin, jotka sitten viime kädessä realisoituivat tämän päivän jälkeenjääneisyyteen.

Tämä on kuitenkin minun pohdintaani, enkä tiedä, että menivätkö asiat todella näin 2000-luvulla (noita 1990-luvun tapahtumia kyllä seurasin omin silmin). Mutta ainakin tämä mielestäni olisi yksi looginen selitys sille, miksi Nokialla kävi kuin kävi; miksi Nokian merkittävä käyttäjäkokemusosaaminen ja -resurssit eivät realisoituneet tuotteisiin. Jos joku nokialainen eksyy tälle blogille, niin ehkä voi kommentoida asiaa.

Jos tämä tulkintani on osittainkin totta, niin siinä on tietenkin on mielenkiintoista pohdittavaa käytettävyys- ja käyttöliittymäalalle yleensä. Mutta ei mennä tässä asioiden edelle.