torstai 23. kesäkuuta 2011

En ollutkaan poliisi

Käytettävyysarvioinnin ei välttämättä tarvitse olla negatiiviseksi koettua "arvostelua". Ison organisaation verkkosivuista vastaavat henkilöt pitivät ulkopuolisen arviojan kanssa käymiään keskusteluja pelkästään positiivisina ja tarpeellisina. 

Sanotaan, että suunnittelijat kokevat käytettävyysarvioinnit usein "poliisityönä". Eli arvioija tulee ja arvioi toisen suunnitteluratkaisuja, ja etsii niistä ongelmia (tosin arvioijan kuuluisi toki myös kertoa vahvuuksista). 

Mutta eihän näin tietenkään tarvitse olla. Seuraava tapaus edustaa täysin päinvastaista kokemusta - oletan, että vastaavia kokemuksia on muillakin?

Arvioin ison julkisen organisaation kehitteillä olevat laajat verkkosivut. Kyseisten verkkosivujen eri alasivustojen suunnittelusta ja sisällöstä vastaavat kyseisen organisaation eri osastot. Kukin osasto oli siis tehnyt omalta osaltaan suunnitelmat alasivujen rakenteesta ja sisällöstä. 

Kävin siis sivujen suunnitteluratkaisut läpi käytettävyysnäkökulmasta. Kommunikoin näkemykseni keskustelemalla puhelimitse kunkin alasivuston vastaavan kanssa. Ja tulos oli se, että jos etukäteen pelkäsin, että minut koettaisiin poliisina, niin tuo pelko oli täysin turha. Päinvastoin, poikkeuksetta kaikki keskustelut olivat erittäin rakentavia; verkkovastaavat olivat aidosti kiinnostuneita keskustelemaan sivuista, saamaan palautetta ja ottamaan vastaan kehitysehdotuksia. Näin koin itse, ja samaa raportoivat keskustelukumppanini työni tilaajalle (verkkosivujen kokonaisvastaava). 

Eli oli erittäin mukava kokemus. Ja itse asiassa asiakkaan mielestä työni tärkein tuotos olikin nuo keskustelut (toki myös raportoin tulokset). 

Sitten se mielenkiintoinen kysymys: mistä tämä positiivinen kokemus johtui? Itse tietenkin rohkenen ajatella, että pystyin antamaan ammattimaista palautetta sekä konkreettisia ja uskottavia kehitysehdotuksia. Mutta toisaalta tulkitsen, että nuo verkkovastaavat olivat olleet varsin yksinäisiä sivujen suunnittelussa. Vähän vaikutti, että muut organisaation ihmiset ovat niin kiireisiä muissa tehtävissään, että eivät kunnolla ehtineet perehtyä sivuihin ja antaa niihin palautetta. Ja kun minä sitten analysoin sivut syvällisemmin, niin tämä perehtyminen ja palaute koettiin positiivisena. 

Jos en ollut poliisi, niin mikä sitten olin? Analogiana tulee mieleen urheiluvalmentaja, joka ulkopuolisin (ja ammattimaisin) silmin analysoi suoritusta ja neuvoo menemään eteenpäin. Ehkä jotain tällaista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti