tiistai 28. helmikuuta 2012

Erään tarjouspyynnön käytettävyysanatomia, osa 1: Vähimmäisvaatimukset

Tämän tarkasteltun kohteena olevassa tarjouspyynnössä on määritetty käytettävyyteen liittyviä vähimmäisvaatimuksia (1) asiantuntijoille, (2) palvelulle ja (3) kehitysprosessille. Positiivista on, että käytettävyyteen on kiinnitetty monipuolisesti huomiota. Kuitenkin vähimmäisvaatimuksissa on merkittäviä puutteita sekä todennettavuuden että validiuden näkökulmasta.  Yhteenvetona on vaikea nähdä, miten näillä vaatimuksilla on merkittävyyttä käytettävyyden saavuttamisen näkökulmasta.
Toisaalta, kuten blogia seuranneet tietävät, käytettävyyden vaatiminen on aidosti haastavaa, eikä hyviä esimerkkejä juuri löydy.
(Osassa 2 tarkastellaan tarjouspyynnön vertailuperusteita)

----------------------------------------

Tarkastelun kohteena on Oikeushallinnon tietotekniikkakeskuksen tarjouspyyntö aloitepalvelun kehittämisestä. Ja siinä erityisesti se, miten käytettävyys on huomioitu.

Tämän analyysin tausta on se, että Teemu Ropponen tietotekniikkakeskuksesta "haastoi" minua arvioimaan tätä tarjouspyyntöä. Mikä on hieno asia, ja tekee toivottavasti lukijallekin asiasta mielenkiintoisemman ja konkreettisen; tarjouspyyntöhän on vielä julkisesti saatavilla. Aiemmin blogissani olen ottanut esimerkkejä anonyymisti (vaikka lukijoilla tietenkin on periaatteessa ollut mahdollisuus jäljittää alkuperäinen lähde). 

Tarjouspyynnössä on tavanomaiseen tapaan määritetty:
  • vähimmäisvaatimukset: vaatimukset, jotka tarjoajan on täytettävä, jotta olisi mukana kilpailussa
  • vertailuperusteet: näin perusteella valitaan voittava tarjous niiden joukosta, jotka täyttävät pakolliset vaatimuksen

Tässä kirjoituksessa ("osa 1") tarkastellaan sitä, miten käytettävyys näkyy vähimmäisvaatimuksissa. Omasta mielestäni vähimmäisvaatimukset on se "tärkeämpi" osa, koska valituksi voi periaatteessa tulla sellainen toimittaja, joka pelkästään täyttää nämä vähimmäisvaatimukset (ks. myös: http://hankikaytettavyytta.blogspot.com/2012/01/laatu-pakollisiin-vaatimuksiin-eika.html)

Mitä tarjouspyynnön vähimmäisvaatimuksiin on kirjoitettu käytettävyydestä 

Löysin tarjouspyynnöstä seuraavia vähimmäisvaatimuksia: 

1. Asiantuntijoihin liittyvät vähimmäisvaatimukset

Edellytetään käytettävyysasiantuntijaa/ käyttöliittymäsuunnittelijaa, jolla "tulee olla vastaavasta tehtävästä vähintään kolmen vuoden kokemus… vuorovaikutteisen verkkopalvelun rakentamisesta". Kyseisellä palvelulla on oltava "vähintään 500 keskimääräistä käyttäjää päivässä ja vähintään 2 käyttökieltä". 

2. Palveluun liittyvät vähimmäisvaatimukset:
Toimittajan tulee sitoutua noudattamaan "liitteen 7 mukaisen palvelun". Ja liitteestä 7 löysin seuraavat palvelun käytettävyyteen liittyvät vaatimukset:
  • Näistä seikoista johtuen järjestelmän käyttöliittymän on täytettävä vähintään julkisille sähköisille palveluille asetetut yleiset käytettävyys- ja saavutettavuusvaatimukset.
  • Koska kyseessä on verkkopalvelu, jota käyttää lukuisa määrä satunnaisia käyttäjiä (aloitteen tekijät), on se suunniteltava helppokäyttöiseksi. Järjestelmän tulee olla mahdollisimman käyttäjäystävällinen, jotta se kannustaisi käyttäjiä sähköisten palveluiden käyttämiseen ja positiivisen kokemuksen saamiseen.
  • Helppokäyttöisyys (huom. PETOn käytettävyysvaatimukset) sekä kansalaiselle että viranomaiselle
  • Järjestelmä on rakennettava siten, että kannatusilmoitusten keräämisen käsittelysääntöjä on helppo muuttaa tarvittaessa (esim. on mahdollista että jossain vaiheessa kannatusilmoitusten keräämisen käynnistys muuttuu siten, että aloitteelle kerätään ensin OM:n verkkopalvelussa 50 kannatusilmoitusta, ja aloite tulee vasta sen jälkeen tarkistettavaksi OM:ään)
  • Järjestelmän on tuettava aloitteen vireillepanijaa eri tyyppisten aloitteiden tekemisessä (ohjeet, pakolliset tiedot)
  • Järjestelmän käyttäjän pitää aina tietää, missä hän on ja mitä hän voi siinä tehdä.
3. Kehitysprosessiin liittyvät vähimmäisvaatimukset:
Liitteestä 7 löysin seuraavat kehitysprosessiin liittyvät vaatimukset: 
  • Toimittaja on tehnyt järjestelmälle käytettävyys- ja suorituskykytestit vaatimusmäärittelyjen mukaisesti.
  • Järjestelmälle on voitava tehdä käytettävyystestaus kolmannen osapuolen toimesta ennen tuotantoonottoa.
Vaatimusten arviointia

Tarkastelen vaatimuksia kahdesta näkökulmasta:

  • todennettavuus: onko vaatimus määritetty siten, että sen täyttyminen voidaan tarkistaa niin, että ei tule erimielisyyksiä siitä, toteutuuko vaatimus vai ei (itse asiassa, josa vaatimus ei ole todennetava, niin se ei käytännössä ole vaatimus ensinkään)
  • validius: onko vaatimus on sisällöllisesti oikea (= sen täyttyminen tarkoittaa, että sillä on aidosti vaikuttavuutta järjestelmän parempaan käytettävyyteen)

1. Henkilöihin liittyvät vähimmäisvaatimukset

  • Vaatimus ("... vähintään kolmen vuoden kokemus...) on kohtuullisesti todennettavissa
  • Mutta vaatimuksen validius on ongelmallinen: käyttöliittymä-/ käytettävyyskokemus kun sinällään ei takaa viime kädessä aitoa käyttöliittymäsuunnittelun tai käytettävyyden ammattitaitoa.  Käyttöliittymiä ja myös käytettävyysaktiviteetteja kun on voinut suorittaa ilman mitään alan koulutusta. Minun on myöskään vaikea nähdä, miten vaatimus "vähintään 500 käyttäjää" on relevantti käytettävyysasiantuntijan näkökulmasta?
Eli käytännössä tämä vähimmäisvaatimus ei edellytä ammattitaitoista käytettävyys-/ käyttöliittymäsuunnittelijaa.

2.  Palveluun liittyvät vähimmäisvaatimukset

  •  "... täytettävä vähintään julkisille sähköisille palveluille asetetut yleiset käytettävyys-.... vaatimukset". Tässä ei suoraan määritetä, mitä nuo vaatimukset ovat; ehkä JHS-suosituksiin?
    Joka tapauksessa, tämän tyyppisessä vaatimuksessa on kaksi ongelmaa. (1) Useimmat JHS-suositusten yksittäisistä vaatimuksista ovat luonteeltaan ei-todennettavia. (2) Tällaiset yleiset vaatimukset  - vakka olisivatkin todennettavia - yleensäkään eivät kata käytettävyydestä kuin ehkä 10 - 20%.
  •  "... on se suunniteltava helppokäyttöiseksi. Järjestelmän tulee olla mahdollisimman käyttäjäystävällinen", "helppokäyttöisyys.... sekä kansalaiselle että viranomaiselle", "käsittelysääntöjä on helppo muuttaa", "järjestelmän on tuettava aloitteen vireillepanijaa", "käyttäjän pitää aina tietää, missä hän on ja mitä hän voi siinä tehdä". Tällä tavalla muotoillut "pyöreät" vaatimukset eivät ole todennettavia eivätkä siten varsinaisia vaatimuksia. 

3. Kehitysprosessiin

 liittyvät vähimmäisvaatimukset
  • "Toimittaja on tehnyt järjestelmälle käytettävyys- ja suorituskykytestit vaatimusmäärittelyjen mukaisesti." Aluksikaan, en löytänyt noita käytettävyystestimäärittelyjä tarjouspyynnöstä. Mutta vaikka siellä sellaiset vaatimukset olisikin, niin niin käytettävyystestit sinällään eivät takaa mitään käytettävyydestä, toisin sanoen, niiden edellyttäminen ei ole validi vaatimus (tähän on montakin syytä, yksi esimerkiksi CUE-tutkimusten tulokset, ks.  http://hankikaytettavyytta.blogspot.com/2011/04/lahtokohta-kaytettavyyden-varmistus-ei.html). 
  • "Järjestelmälle on voitava tehdä käytettävyystestaus kolmannen osapuolen toimesta ennen tuotantoonottoa". No, tätä ei oikein tulkitse vaatimukseksi ollenkaan, koska sen voi jokainen toteuttaa. Käytettävyystestaustahan on mahdollista tehdä hyvinkin keskeneräisellä järjestelmällä, jopa paperitasolla. 
----------------
Yhteenveto: ks. tiivistelmä ylhäällä. 

torstai 9. helmikuuta 2012

"Usability in Government Systems" jo myynnissä


Tuleva kirja Usability in Government Systems jo Amazonin etukäteismyynnissä. Sisältää mm. Elizabeth Buien ja Timon kirjoittaman kappaleen "Getting UX into the contract". 


maanantai 6. helmikuuta 2012

Ylivoimainen menestys, yksi käyttöliittymä



Tällainen menestys, vaikka Applen puhelimilla on vain yksi käyttöliittymä. 

Muistuupa vain mieleen Nokia joskus aikoinaan. Käyttöliittymiä kehitettiin useita, kun käyttöliittymää käytettiin segmentointitekijänä. Käytettävyysmielessähän tällainen on ihan "hullu" lähestymistapa: käyttöliittymistä tuli itseisarvo käytettävyyden (ja käyttäjäkokemuksen) kustannuksella. Käytännössä tarkoitti muun muassa sitä, että toiset nokialaiset olivat helppokäyttöisempiä kuin toiset.

Tämä filosofia sai siis vallan Nokiassa. Joskus aikoinaan se riitti, mutta kun tuli kilpailua, niin tässä ollaan. 

Itse pidän mahdollisena*, että vaikka näistä puhelimista on aikaa vuosia, niin tämä erikoinen paradigma jäi elämään Nokialla viime vuosiin asti - ainakin joidenkin ihmisten mieleen. Ja on osasyynä siihen, että Nokia jäi ratkaisevasti käytettävyydessä jälkeen.






* Tämä on siis tulkintani, ei tutkittua faktaa. Sitä tukee jotkut hajanaiset nokialaisten suusta kuulemat lausumat.