Hyvän mielipidekirjoituksen kaava: Miten saada mielipidekirjoitus käytettävyydestä (ja muustakin) läpi Helsingin sanomiin?

Kirjoitin Helsingin sanomiin mielipiteen 17.4.2018, ja se julkaistiin seuraavana päivänä (18.4.2018, kuva tämän kirjoituksen lopussa). Mielipidekirjoitukseni aihe on sama kuin mikä monissa aiemmissa: käytettävyys ja siihen liittyen erityisesti julkinen hankinta. Tässä tapauksessa casena on Apotti, mitä olen myös käsitellyt aiemmin niin blogissa kuin myös Hesarissa.

Tämä on 11. mielipidekirjoitukseni Hesariin (luettelo löytyy tästä), joka on julkaistu muutaman viime vuoden aikana. Suurin osa niistä käsittelee käytettävyyttä ja julkista hankintaa, mutta on myös muutama yhteiskunnallinen mielipide. Lisäksi olen kirjoittanut Hesariin kaksi vieraskynää. Kirjoitusteni läpäisyprosentti on ollut reilusti yli 50, mikä mielestäni on korkea. Tietääkseni Hesariin tulee paljon mielipidekirjoitusehdotuksia, joista vain murto-osa hyväksytään.

Tässä blogikirjoituksessa en nyt keskity käytettävyyteen, en julkiseen hankintaan enkä Apottiin - käytettävyyssubstanssi on kerrottu mielipiteessä alla. Sen sijaan tarkoitukseni on kertoa, miten kokemukseni mukaan kannattaa kirjoittaa mielipide niin, että sillä on hyvät mahdollisuudet tulla hyväksytyksi Hesariin (ja varmaan muuallekin).

Eli tässä on hyvän mielipidekirjoituksen kaavani. Voit verrata sitä tämän kirjoituksen lopussa olevaan kopioon mielipideosastelle lähettämästäni sähköpostista:

A Tekniset seikat

1. Sähköpostin otsikoksi olen yleensä laittanut yksinkertaisesti "Ehdotus mielipideosastolle" 
2. En ole yleensä kirjoittanut sähköpostiin mitään pidempää saatetta; kertonut vain, että tässä on ehdotus mielipidepalstalle (kuten tässä). Tosin kun kirjoitin graduohjemielipidettä, niin kirjoitin saatetekstiin, että ehdotuksestani tuli "vähän ”opettava”, enkä tiedä sopiiko mielipidepalstalle. Mutta harkittavaksenne kuitenkin". Ehkä kannattaa olla mieluummin vähän vaatimaton kuin korostaa itseään?
3. Oma nimi ja yhteystiedot
4. Selkeä erotin (esim. katkoviiva), josta näkee mihin saateteksti päättyy ja mistä varsinainen mielipide alkaa.
5. Kirjoitan suoraan sähköpostin runkoon, enkä tee erillistä dokumenttia. Ajattelen, että toimittajan on helpompi lukea (lyhyt) teksti suoraan sähköpostista kuin avata liitettä. 
6. Alle nimi, titteli, mitkä haluaa näkyvän mielipidekirjoituksessa ja paikkakunta.

B Aiheen valinta

1. Aiheen on oltava ajankohtainen. Olen usein omissa kirjoituksissani viitannut mielipiteen alussa johonkin edellisten päivien huomiota herättävään juttuun tai pääkirjoitukseen Hesarissa. Kuten myös tässä tapauksessa: mielipidekirjoituksessani viittasin juttuun "Vantaalle palkataan hoitajien sijaisia vakiväkeä huomattavasti kovemmalla palkalla..."   
2. Kirjoituksella pitää olla jonkin "pihvi": (poikkeava) näkökulma, jonka haluaa tuoda esille. Tässä viimeisessä kirjoituksessa otin esiin näkökulman, mitä ei suoraan sanottu jutussa mutta joka on tunnettu aiemmista uutisista. Tässä vanhemmassa kirjoituksessa toin esiin näkemyksen, jossa haastettiin pääkirjoituksen väite. 

C Kirjoittaminen

1. Pääohje: tiivistä, yksinkertaista, karsi, tiivistä, yksinkertaista ja karsi. Lopputuloksena lyhyt ja fokusoitunut juttu, jossa ei ole rönsyjä. Luultavasti joudut jättämään monta mielestäsi tärkeää näkökulmaa pois. 
2. Jos kyse on ammatillisesta asiasta, niin asiaa on kansanomaistettava. Jos toimittaja ei ymmärrä, niin tuskin julkaistaan. Hyväksy, että "oiot" tekstissä. Sisällön ei tarvitse olla tieteellisessä mielessä tarkka.  
3. Teksti pitää kirjoittaa hyvin jäsennellyksi. Perustapa tähän on, että pyörittelet, jäsentelet ja editoit tekstiä jonkin aikaa - harvoin tulee hyvää jälkeä kerralla (ainakaan minulla). Tämän viimeisen mielipiteen kirjoittamiseen minulla meni aikaa vain puolisen tuntia - ehkä johtuen siitä, että olen niin usein aiemmin kirjoittanut aiheesta. Mutta helposti lyhyenkin tekstin pyörittelyssä menee parikin tuntia. 
4. Jos kirjoittaa poliittisesta tai yhteiskunnallisesta asiasta, niin pitää pyrkiä mahdollisimman neutraaliin ilmaisuun. 
5. Loppuun olen yrittänyt laittaa poleemisen noston (tässä tapauksessa "Hankintamenettelyn puutteita ei pelastanut edes se, että lukijalle tehtiin tietojen mukaan massiivisiakin käyttäjätestejä ennen sen käyttööotttoa").
6. Itse olen ehdottanut otsikkoa ("Otsikko esim. ..."), tietäen että toimitus usein muotoilee otsikon itse. Kirjoitan otsikon aina ihan viimeisenä asiana, ja yritän muotoilla joka tapauksessa sen lyhyeksi ja iskeväksi. Tässä tapauksessa otsikkoehdotukseni otettiin vähän muotoiltuna.

Alla kopio mielipideosastolle lähettämästäni sähköpostistani. Siitä näkyy myös se, missä määrin toimitus muokkasi alkuperäistä tekstiäni.

(yllä olevaa tekstiä editoitu 24.4, tarkoituksena selkeyttää kaavaa)

------------------------------------------

(Sähköpostin otsikko: "ehdotus mielipidepalstalle")


hei,

alla oleva mielipide ehdolle mielipidepalstalle. 

terv. Timo Jokela
(tähän yhteystiedot)
——————————

Otsikko esim: ”Apotista tulikin vaikeakäyttöinen?"

Vantaalla on aiheuttanut närää se, että Apotti-potilastietojärjestelmän käyttöönottoa varten palkataan henkilöitä korkeammalla palkalla kuin mikä on hoitohenkilöstön palkkataso (HS 17.4.). Tätä perustellaan sillä, että "Apotin täytäntöönpano on varsin kova ponnistus, jonka onnistuminen pitää varmistaa”. 

Monissa aiemmissa yhteyksissä on sanottu, että Apotin hankinnan yksi tavoite oli ”käytettävyys”. Toisin sanoen, että Apotti-järjestelmän käyttö olisi helppo oppia. Uutisen mukaan näyttää nyt kuitenkin siltä, että järjestelmän helppokäyttöisyyteen ei aidosti uskota. 

Helppokäyttöisyyden yksi yleinen peruskriteeri on, että substanssiosaajat - terveydenhuollon järjestelmän kyseessä ollessa esimerkiksi lääkärit ja sairaanhoitajat - osaavat käyttää uuttakin järjestelmää ilman koulutusta. Jos uusi järjestelmä tarkoittaa merkittäviä muutoksia prosesseihin tai työnkulkuihin, niin koulutus voi olla perusteltua. Mutta jos järjestelmä on aidosti helppokäyttöinen, se ohjaa myös uusiin toimintatapoihin. Käyttöönoton ei missään tapauksessa pitäisi olla ”kova ponnistus”, ja sitä varten pitäisi riittää kevyehkö koulutus.  

Hyvässä tapauksessa pelko Apotin käyttöönoton haasteellisuudesta on turha. Voi olla, että Apotti on aidosti helppokäyttöinen. 

Kuitenkin Apotin kilpailutuksesta saatujen tietojen mukaan käytettävyys on huomioitu samaan tyyliin kuin monessa aiemmassa julkisessa hankinnassa. Kokemus osoittaa, että nykyiset hankintatavat eivät takaa helppokäyttöisyyttä. Käytettävyys on ollut ”tärkeä” kriteeri monessa aiemmassakin julkisessa hankinnassa, ja epäonnistuttu. Hyvänä esimerkkinä pääkaupunkiseudun matkakortinlukijan hankinta, jonka käytettävyys tunnetusti epäonnistui. Hankintamenettelyn puutteita ei pelastanut edes se, että lukijalle tehtiin tietojen mukaan massiivisiakin käyttäjätestejä ennen sen käyttööotttoa. 

Timo Jokela, FT, dosentti
Helsinki