maanantai 4. maaliskuuta 2013

Esimerkki: Jos haluaa laatua, niin hinta tarjousten valintaperusteeksi!

Jos haluaa laatua, niin laatu pakollisiin vaatimuksiin ja hinta päävertailukriteeriksi.

Tästä olen kirjoitellut aiemminkin: käytettävyys (ja laatu yleisemminkin) pakollisiin vaatimuksiin eikä vertailukriteereihin tarjouspyynnöissä: http://hankikaytettavyytta.blogspot.fi/2012/01/laatu-pakollisiin-vaatimuksiin-eika.html

Vielä esimerkin valossa, miksi näin. Jatkuvasti näkee tarjouspyyntöjä, joissa tämä ei toteudu. Toisaalta kukaan ei ole pystynyt minulle osoittamaan vääräksi sitä yksinkertaista päättelyä, miksi laatu pitäisi olla pakollisissa vaatimuksissa. Kuvaan vielä asian esimerkin kautta. 

Oheisessa taulukossa erään tarjouspyynnön vertailukriteerit; aika paljon näkee tämän tyyppisiä. Hinnan painoarvo on 40% ja laadun 60%. Vertailukriteerit tarkoittavat siis sitä, että pakolliset vaatimukset täyttävistä toimittajista valitaan tarjouskilpailun voittajaksi se, joka saa vertailukriteereistä eniten pisteitä. 


Valituksi tulee siis toimittaja, joka saa korkeimmat pisteet. Pisteet lasketaan periaatteessa mekaanisella yhteenlaskulla: lasketaan kunkin tarjouksen vertailukriteereistä saadut pisteet yhteen. Korkeimman pistemäärän saanut tarjous voittaa ja on valittava. Piste. 

Nyt kun laatu on vertailukriteereissä, niin ongelma on se, että valituksi voi tulla toimittaja, joka saa joiltakin laadun alueilta "nollan". Toisin sanoen, asiakas ei saa siltä osa-alueelta minkäänlaista laatua. 


Tämän esimerkin vertailukriteereissä käytettävyyden ("kokonaiskäytettävyys") painoarvo on 16%. Nyt voi olla täysin mahdollista, että valituksi voi tulla toimittaja, joka saa käytettävyydestä "nollan", jos se saa korkeat pisteet muilta osa-alueilta.

Eikä tämä siis koske pelkästään käytettävyyttä vaan myös muita laatukriteereitä. Esimerkin vertailukriteereissä "toimittajan kokemus ja projektiosaaminen" on painoarvolla 5%. On siis tosi suuri mahdollisuus, että valituksi voi tulla toimittaja, joka saa kokemuksesta ja projektiosaamisesta "nollan". Kelpaako tällainen toimittaja ihan oikeasti järjestelmän hankkijalle?

Yhteenveto: jos haluaa laatua, niin laatu pois vertailukriteereistä ja laatu pakollisiin vaatimuksiin, ja hinnan ratkaista valinnnan (siis hinta on 100%). Niin oudolta kuin se aluksi ehkä kuullostaakin. (Valintakriteereissä voi toki olla jonkin verran "ylimääräistä" laatua; mutta näkisin, että hinnan painoarvon olisi yleisesti oltava vähintään 80%). 

"Se ei toimi", ei kirkossakaan

Kirkon uusi Kirjuri-jäsentietojärjestelmä on aiheuttanut pöhinää kirkon sisällä, ainakin Kirkko & kaupunki -lehden pääkirjoituksen (lue tästä) (html) mukaan: "Järjestelmässä ei olekaan kuin yksi vika. Se ei toimi". 



Itse kommentoin mielipideosastolla jutulla (lue tästä), jonka sisältö ei varmaan yllätä tämän blogin lukijoita. Vaikka en hankintaa tarkemmin tunne, niin valistunut arvaukseni on, että ongelma on ollut järjestelmän (kehittämisen) kilpailuttamisessa.