Käytettävyys pakollisina vaatimuksina eikä pisteytettävinä valintakriteereinä!

Tuossa aiemmin annoin pientä pohdittavaa JHS-suosituksesta:  http://hankikaytettavyytta.blogspot.com/2011/08/jhs-suosituksen-kaytettavyysvaatimusesi.html (eipä ole tullut kommentteja, vielä ehtii...)

Kyseessä siis JHS-suosituksen esimerkki: 

Ja yksi muu näkökulma tuosta esimerkistä:

Esimerkistä on tulkittavissa, että vaatimukset ovat on pakollisia minimitason vaatimuksia (vaikka "tärkeys = 2" onkin hämäävä). Eli toimittajan on sitouduttava siihen, että järjestelmä täyttää nuo vaatimukset. Ja tämä on hyvä asia: käytettävyysvaatimukset tulisi määrittää pakollisiksi, ei-pisteytettäviksi vaatimuksiksi tarjouspyynnöissä (jos käytettävyyttä nyt toimittajlta yritetään edellyttää). 

Tämä kahdesta perusteesta: 

1. Jos käytettävyys on pisteytettävä vaatimus (niinkuin hyvin usein on), niin silloin voi tulla valituksi muiden ominaisuuksien perusteella toimittaja, joka ei saa "hyviä" pisteitä käytettävyydestä. Tällöin käytettävyys siis jää jo sitä kautta lapsipuolen asemaan
2. Ja tämä ehkä vielä oleellisempi perustelu: on loogista, että käytettävyydelle on määritetty järkevä minimitaso jo liiketoimintasyistä. Siis selkeä määritelty tavoite, milloin käytettävyys on hyväksyttävällä tasolla. Eli milloin järjestelmä on riittävän hyvä käyttäjien kannalta. 

Tuon käytettävyyden minimitason määrittäminen lähtee halutusta käytettävyyden vaikuttavuuden määrittämisestä (tässä englanti ehkä ymmärrettävämpää suomalaisellekin: desired usability impact), ks. http://kaytettavyysnavigoija.blogspot.com/2011/06/haluttu-kaytettavyysvaikuttavuus. 

Tämä on asia - siis käytettävyyden vaikuttavuuden määritys - jota alan kirjallisuus ei oikein ota esiin. Mutta näin se loogisesti tulee mennä.