Miten toimia käytettävyysasiantuntijana eettisesti oikein?

Käytettävyysasiantuntijana olen törmännyt tilanteisiin, jossa asiakas edellyttää vääriä toimenpiteitä. Miten toimia eettisesti oikein?

Tapaus muutaman vuoden takaa

Muutama vuosi sitten sain ennalta ajateltuna mielenkiintoisen toimeksiannon: määrittää käytettävyysnäkökulma erääseen julkishallinnon tarjouspyyntöön. Mielessäni oli se, että tekisin asian niin kuin se pitäisi tehdä: määrittää riittävän käytettävyyden kriteerit pakollisina vaatimuksina. 

(Väärä tapa on siis se, että määritetään käytettävyys pisteytettävänä vertailukriteerinä. Se on yleinen mutta toimimaton tapa, niin teoriassa kuin käytännössäkin. Olen kirjoittanut asiasta monessa yhteydessä, viimeksi edellisessä blogikirjoituksessani/ Helsingin sanomissa 1.8.2019.).

Toimeksianto eteni kuitenkin siten, että toimeksiantajan käyttöliittymävastaavalla oli jo etukäteen näkemys, miten käytettävyys pitäisi huomioida. Ja tietenkin se oli juuri tuo toimimaton ”käytettävyys pisteytettävänä vertailutekijänä” -tapa.

Miten minä käytettävyysasiantuntijana sitten toimin? Käyttöliittymävastaava piti kiinni näkemyksestään, ja tietenkin hänen näkemyksensä meni edelle omastani. Olin eettisen ongelman edessä: piti noudattaa sopimusta (jossa ei ollut määrittelyä työn sisällöstä tällä tarkkuudella) mutta olisi pitänyt tehdä sellaisia asioita, mitä mitkä olivat sisällöllisesti vääränä.

Ratkaisin asian niin, että otin yhteyttä käyttöliittymävastaavan esimieheen, ja kerroin, että käyttöliittymävastaavan ajama menettely on väärä. Perustelin yhteydenottoani UXPA:n Code of Professional Conduct -ohjeella, ja esimerkiksi ohjeen kohdalla ”Be Honest with Everyone”.

Esimies ymmärsi näkökulmani, mutta näki, että pitää kuitenkin tehdä, niin kuin vastuuhenkilö näkee.

Tein sitten toimeksiannon niin hyvin kuin osasin, vaikka tiesin, että tein väärää asiaa. Ei ollut mukavaa (eikä tullut jatkotilausta) mutta mieltäni kuitenkin helpotti se, että olin tehnyt asian selväksi toimeksiantajan kanssa.

Toinen tapaus

Eräässä yhteydessä tuli eteen koulutuspyyntö, jossa asiakas pyysi koulutusta sille, miten määrittää käytettävyys pisteytettävänä kriteerinä julkisen hallinnon tarjouspyyntöön. Käytännössä siis asiakas haluaa itselleen väärää koulutusta.

Miten suhtautua tällaiseen koulutuspyyntöön? Kysymys on siis siitä, että (a) ottaako tilauksen ja antaa väärää koulutusta, vai (2) kertoo asiakkaalle, että hän pyytää väärää asiaa, ja kertoo, millainen olisi oikea koulutus. Jälkimmäiseen tietenkin sisältyy riski, että menettää sitten tilauksen.

Tämä pyyntö ei tullut minulle asti, eli minun ei tarvinnut tehdä tuota valintaa. Jos asiaa ajattelee eettisesti, niin mielestäni jälkimmäinen on ainut oikea vaihtoehto. Mutta toisaalta voi olla tilanne, jossa tilauksen saaminen on syystä tai toisesta erityisen tärkeää. Mitä sinä ajattelet tästä?


PS. Muutama vuosi sitten Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta julkaisi kirjan Silmät auki IT-etiikkaan. Kirjan yksi kappale on kirjoittamani, ja siinä kerron käytettävyyssuunnittelun etiikasta laajemmin, menetelmäkohtaisesti.