Yksi seminaarissa esille tullut asia oli käyttäjien (tässä tapauksessa lääkärien) tekemät asiatuntija-/heuristiset käytettävyysarvioinnit.
Jos olet seurannut tätä blogia (esim. tämä ja tämä) ja muita kirjoituksiani (esim. tämä, s. 61-73), niin varmaan olet huomannut, että itse en suosittele tämän tyyppistä käyttäjien osallistumista. Näen siinä niin eettiisiä kuin laadullisia ongelmia.
Peruste käyttäjien tekemille asiantuntija-arvioinneille on luonnollisesti se, että käyttäjät tuntevat sovelluksen substanssin. Ja ajatellaan, että kun käytettävyysasiantuntijat eivät tunne sovellusaluetta, niin käyttäjien substanssitietämys toisi lisäarvoa. Vaikka tuntuu loogiselta, mutta on siis lähtökohtaisesti ongelmallinen ratkaisu; syynä siis niin eettiset kuin laadulliset syyt.
Miten tämä saada parempia käytettävyyden asiantuntija-arviointeja?
Aluksikin, käytettävyysasiantuntijoiden suorittamat asiantuntija-arvioinnit ovat aina tekijänsä näköisiä: arvointien tulokset vaihtelevat sen mukaan, kuka sattuu tekemään arvioinnin. Myös eri arvioijien lähestymistavat vaihtelevat. Itse olen päätynyt siihen tulokseen, että en tee heuristisia arviointeja ollenkaan; en vain näe sellaisia erityisen hyödyllisiksi.
Oma ratkaisuni on se, että arvioinnin pohjaksi perehdyn varsin syvällisesti sovellusalueeseen. Vain sitä kautta on perusteet löytää keskeiset ja tärkeimmät käytettävyysongelmat. Oma ratkaisuni perehtyä sovellusalueeseen on kohdemaailma-analyysi:
- tieto sovellusalueesta kerätään muutamalla haastattelulla
- sovellusalueen ymmärtäminen perustuu omalle (ei käyttäjien) ajattelu- ja jäsennystyölle
- haastatteluissa keskitytään arvioinnin kannalta oleellisiin asioihin (tavoitteena esimerkiksi ei alkuunkaan ole oppia lääkärin kliininen työ)
- arvioidaan sovelluksen käytettävyys (eikä "käyttöliittymän käytettävyys")
- yleensä 2 - 3 päivässä saa riittävän ymmärryksen (ei siis alkuunkaan niin kauan kuin ehkä kuvittelisi)
- tämän jälkeen tehdään asiantuntija-arviointi
Kohdemaailma-analyysiin perustuva asiantuntija-arviointi vie luonnollisesti enemmän resursseja kuin esim. heuristinen arviointi. Mutta väitän, että tulosten syvällisyys ja merkittävyys on aivan eri luokkaa. Toisaalta se on paljon kevyempi kuin käytettävyystestit, ja tuottaa laajemmat ja syvällisemmät tulokset. (Huom! Tämä on oma kokemukseni; minulla ei ole mitään varsinaisia tutkimustuloksia näiden väitteiden tueksi. Mielellään otan haasteen vastaan...)
PS. Kirja kohdemaailma-analyysista ilmestyy vuoden 2019 alkupuolella. (seuraa tätä blogia!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti