Julkisen hankinnan ongelmat ovat nousseet viimeksi esiin, kun tuli ilmi yksityisten toimijoiden laiminlyönnit vanhusten hoidossa. Ja monet ovat moittineet julkista hankintaa, ja esittäneet erilaisia "parempia" tapoja, miten hankinnat pitäisi hoitaa.
Valitettavasti monilla kommentaattoreilla ei näytä olevan edes perusymmärrystä julkisen hankinnan perussäännöistä.
Seuraavassa yritän vetää yhteen julkisen hankinnan oleellisimmat piirteet. Tarkoitukseni on, että asiaan perehtymätönkin lukija saisi peruskäsityksen siitä, mistä julkisissa hankinnoissa on kyse.
Myös aiemmin olen kirjoitellut ja tehnyt videoita asiasta, esim.
- "Miksi julkinen taho hankkii hankalakäyttöisiä tie...
- Miten hankkia helppokäyttöisiä tietojärjestelmiä? ...
- Matkakortinlukija. Osa 1: Massiivia käytettävyyste... (moniosainen analyysi pääkaupunkiseudun matkakortinlukijan hankinnasta ja käytettävyysongelmista)
Julkisten hankintojen tavoite on hieno
Julkisten hankintojen käytännöillä on hieno tavoite: varmistaa se, että julkinen taho on puolueeton, että kaikki tarjoajat ovat samalla viivalla.Siis että vältettäisiin tuttujen ja tiettyjen yritysten suosimista. Ja että tehtäisiin mahdolliseksi, että myös uusilla yrityksillä on mahdollisuus päästä tasapuolisesti mukaan julkisen tahon toimittajaksi.
Julkisia hankintoja ja sen käytäntöjä ei siis pidä itsessään arvostella. Sen sijaan voi arvostella sitä, miten julkiset hankinnat käytännössä toteutetaan. Julkisen hankinnan laadukas toteuttaminen ei ole helppoa, ja hankinnat tehdään usein kyseenalaisella laadulla.
Tarjouspyyntö on julkisen hankinnan keskeisin asia
Julkisten hankintojen keskeisin dokumentti on tarjouspyyntö. Tarjouspyynnön perusteella
- tarjoajat laativat tarjouksensa sisällön, ts. mitä sitoutuvat toimittamaan asiakkaalle
- valitaan voittava tarjous
Tarjouspyyntö sisältää kolme keskeistä asiaa:
- Kelpoisuusvaatimukset. Tarkoittaa vaatimuksia, mitkä asetetaan tarjoavalle yritykselle. Esimerkiksi jos hankittava tuote tai palvelu on sisällöltään "iso", voidaan vaatia, että tarjoava yritys on vähintään tietyn kokoinen. Tai voidaan vaatia, että tarjoavalla yrityksellä on aiempaa kokemusta samantyyppisten tuotteiden/ palvelujen toimittamisesta.
- Laatuvaatimukset (käytetään usein nimitystä "pakolliset vaatimukset"). Tarkoittaa vaatimuksia, mitkä asetetaan tarjotulle tuotteelle tai palvelulle. Jos hankitaan vanhusten hoivapalvelua, niin pakolliseksi resurssivaatimukseksi voitaisiin asettaa "0,7", eli 7 hoitohenkilökunnan jäsentä 10 vanhusta kohden.
- Vertailukriteerit. Määrittää mittarit, joiden perusteella valitaan voittaja niiden tarjousten joukosta, jotka täyttävät sekä kelpoisuusvaatimukset että pakolliset vaatimukset. Vertailukriteereissä yksi tekijä on aina hinta; lisäksi voi olla laatukriteereitä. Esimerkiksi hinnan painoarvo voi olla 70%, laatutekijä a 20%, laatutekijä b 5% ja laatutekijä c 5%. Voittaja on se, joka saa eniten pisteitä, kun eri valintakriteerien pisteet lasketaan painotetusti yhteen.
- laatuvaatimukset määrittävät, millainen tuote tai palvelu tilataan
- voittavaa tarjousta ei valita "älyllisesti", vaan voittaja määritetään mekaanisesti laskemalla vertailukriteerien pisteitä yhteen
- ja siis se, että tarjouspyynnön sisältö - miten kelpoisuusvaatimukset, laatuvaatimukset ja vertailukriteerit on laadittu - "ratkaisee kaiken"
Käytännön huomiot osoittavat, että tarjouspyyntöjä ei useinkaan osata tehdä oikein
Julkisen hankinnan onnistumisen ratkaisee siis se, miten tarjouspyyntö on laadittu.
Itse olen seurannut tietojärjestelmien hankintoja, ja huomannut, että tarjouspyynnöissä on paljon ongelmia. Esimerkiksi en ole nähnyt ensimmäistäkään tarjouspyyntöä - ja olen käynyt niitä läpi ehkä 200 - jossa tietojärjestelmän käytettävyys (helppokäyttöisyys) olisi osattu laittaa tarjouspyyntöön oikealla tavalla (= että varmistettaisiin, että järjestelmän käytettävyys on riittävän hyvä).
Oletukseni on, että myös muiden kuin tietojärjestelmien tarjouspyynnöissä on ongelmia. Jos ei olisi, niin ei pitäisi olla myöskään ongelmia tarjotuissa palveluissa, kuten vanhusten huollossa.
Mahdollisia ongelmia voi olla kaikissa katergorioissa (kelpoisuusvaatimuksissa, laatuvaatimuksissa ja vertailukriteereissä), esimerkiksi
- määritetään kelpoisuusvaatimuksia, jotka turhaan sulkevat pois joitakin yrityksiä
- asetetaan laatuvaatimuksia, jotka ovat tarpeettomia ja tekevät toimittajien ratkaisuista turhan monimutkaisia, laaduttomia ja kalliita
- jätetään oleellisia laatuvaatimuksia asetettamatta
- vertailukriteerit asetetaan väärin
Suuri väärinkäsitys laadun ja hinnan suhteessa
Ehkä merkittävin virhe ja väärinkäsitys, mikä tarjouspyynnöissä tehdään, on miten hinta ja laatu sisällytetään niihin.
Ajatellaan, että jos vertailukriteereissä hinnan painoarvo asetetaan pieneksi (esim. 30%) ja laatutekijöiden painoarvo suureksi (esim 70%), niin saataisiin hyvää laatua. Tämä on täydellinen väärinkäsitys. Näin ei varmisteta laatua.
Oikea tapa on määrittää riittävä laatu pakollisiin vaatimuksiin, ja asettaa vertailukriteereiksi pelkästään hinta (vertailukriteereissä hinnan painoarvo on 100%). Näin saadaan riittävän hyvä tuote tai palvelu edullimmalla hinnalla.
Haasteena on sitten tietenkin usein se, mikä on riittävä laatu ja miten se määrittää. Tämän määritys onkin julkisen hankinnan aidon osaamisen mittari.