Potilastietojärjestemää ei "valita"...

Potilastietojärjestelmää ei "valita" vaan se tulee valituksi tarjouspyynnön vaatimusten ja valintaperusteiden perusteella. Sen vuoksi keskeinen keskustelunaihe pitäisi olla se, mikä on potilastietojärjestelmien tarjouspyynnön sisältö - puhuminen potilastietojärjestelmän "valinnasta" voi antaa väärän kuvan asiasta. 

Suomen Telelääketieteen ja e-Health seura (STeHS) ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojenkäsittely-yhdistys (STTY) järjestävät yhteistyössä Suomen Kuntaliiton sekä hyvinvoinnin klusteriohjelman kanssa seminaarin aiheesta "Mikä on sähköisten potilastietojärjestelmien valintatilanne tänään? - mitä uutta lääkintälaitedirektiivistä?"

Seminaarin tarkemmat tiedot löytyvät täältä.
Ajankohtainen ja mielenkiintoisen oloinen seminaari, johon minäkin aion osallistua. 

Mutta yksi huomio ohjelmasta. Seminaarin kahdessa otsikossa puhutaan potilastietojärjestelmän valinnasta: 

• Onko lääkärillä osaa tai arpaa potilastietojärjestelmien valinnassa? (Tinja Lääveri)
• Mikä on sähköisten potilastietojärjestelmien valintatilanne tänään? (Paneeli)

Voi olla, että ohjelmassa on vain kerrottu asiat epätarkasti. Mutta "valinta" on epätarkka ilmaisu ja voi antaa väärän kuvan asiasta. Voi tulla sellainen käsitys, että jokin porukka kävisi älyllisesti läpi eri vaihtoehtoja ja päättäisi sitten järjestelmän valinnasta. Näin asia ei kuitenkaan suoraan etene. 

Potilastietojärjestelmää ei "valita" vaan potilastietojärjestelmä tulee valituksi.  Potilastietojärjestelmä kilpailutetaan, ja se tulee valituksi sen perusteella, mitkä ovat tarjouspyynnössä olevat vaatimukset ja valintaperusteet. 

Potilastietojärjestelmän "valinta" siis on periaatteessa mekaaninen prosessi sen jälkeen, kun tarjouspyyntö on tehty. Eli tarjouspyyntö on ratkaiseva asia. Keskustelun aihe pitäisi olla, mikä on potilastietojärjestelmän tarjouspyynnön sisältö. 

Kuvaavammat yllä mainittujen esitysten otsikot olisivatkin: 

• Onko lääkärillä osaa tai arpaa potilastietojärjestelmien tarjouspyyntöjen sisällön (pakollisten vaatimusten ja valintaperusteiden) määrittämisessä? 
• Mikä on sähköisten potilastietojärjestelmien tarjouspyyntöjen sisällön (pakollisten vaatimusten ja valintaperusteiden) tilanne tänään? 

Ja erityisen tärkeää potilastietojärjestelmien helppokäyttöisyyden kannalta on keskustella siitä, miten käytettävyys näkyy tarjouspyynnön pakollisissa vaatimuksissa ja valintaperusteissa. 


--------------
PS. Tuo Tinja Lääverin puheenvuoron otsikko on muutenkin mielenkiintoinen. Toivon vain, että lääkäreille eikä muillekaan käyttäjille anneta väärällä tavalla vastuuttavia osia tai arpoja prosessissa. Käyttäjiä ei pitäisi väärin vastuuttaa tietojärjestelmähankinnoissa eikä siis myöskään järjestelmän valinnan kannalta ratkaisevassa asiassa eli tarjouspyynnön valmistelussa (ks. aihetta käsittelevä juttu). 

Käytettävyyskurssi 12.-13.11.12

Tietotekniikan liitto järjestää ja minä pidän käytettävyyskurssin 12.-13.11.12. Viime keväänä vastaava kurssi oli täynnä, ja kurssista tuli ihan mukavaa palautetta. 


Kurssin toinen päivä keskittyy erityisesti siihen, miten käytettävyys olisi otettava huomioon tietojärjestelmien hankinnoissa (ja miten ei...)

http://www.ttlry.fi/koulutus/kaytettavyyden-varmistaminen-hankinnoissa-syksy2012

Käytettävyyskurssi 12.-13.11.12

Tietotekniikan liitto järjestää ja minä pidän käytettävyyskurssin 12.-13.11.12. Viime keväänä vastaava kurssi oli täynnä, ja kurssista tuli ihan mukavaa palautetta. 

http://www.ttlry.fi/koulutus/kaytettavyyden-varmistaminen-hankinnoissa-syksy2012

Kohtele käyttäjiä eettisesti oikein!

Käyttäjiä on kohdeltava eettisesti oikein järjestelmäkehityksessä: käyttäjiä ei tulisi vastuuttaa suunnitteluratkaisuista eikä laittaa rooleihin, joihin heillä ei ole valmiuksia ja jotka menevät ohi heidän ammatillisen työnkuvansa. 


Olen usein kirjoittanut käyttäjien toimivista ja ei-toimivista rooleista järjestelmäkehityksessä eri näkökulmista (ks. linkit alla). Näkökulmani on ollut sisällöllinen: siis mitkä on toimivia ja ei-toimivia käyttäjien rooleja käytettävyyden näkökulmasta.

Yksi näkökulma ja termi, jota en suoraan ole ottanut aiemmin esiin, on eettisyys: miten käyttäjiä tulisi kohdella eettisesti oikein järjestelmäkehityksen aikana. Ja mitkä tavat taas ovat epäeettisiä.

Ja ainakin yleisesti voi sanoa, että käytettävyysnäkökulmasta sisällöllisesti toimimattomat käyttäjien roolit ovat myös käyttäjiä kohtaan epäeettisiä.

En ole huomannut, että eettisyydestä olisi aiemmin juurikaan puhuttu tai kirjoitettu suhteessa käytettävyystyöhön. Otin näkökulman kuitenkin esiin paneelissa Käytettävyys ja käyttäjäkokemus '12 -seminaarissa syyskuussa, jossa keskusteltiin käyttäjien rooleista järjestelmäkehityksessä. (asian esiin ottaminen ei ollut varsinainen suunnitelmani, mutta keskustelu meni vain siihen suuntaan).

Pari omaa havaintoa tilanteista, joissa käyttäjiä ei ole kohdeltu oikein (otin nämä esiin ym. seminaarissa):

• Olin mukana eräässä järjestelmähankinnassa. Minua ennen oli jokin konsulttiyritys tehnyt järjestelmämäärittelyä. Koska käytössäni olleissa dokumenteissa ei ollut keskeisiä tarvitsemiani tietoja, olisin halunnut haastatella joitakin käyttäjiä. Minulle annettiin kuitenkin aika ehdoton porttikielto, koska - näin minulle kerrottiin - käyttäjät olivat täysin uupuneet aiemmista haastatteluista. 
• Toisessa tapauksessa olin mukana terveydenhuollon järjestelmäkehitysprojektissa. Olin sopinut haastattelusta erään osastonhoitajan kanssa. Kun menin haastattelutilanteeseen, hän ei ollutkaan siellä yksin vaan oli kutsunut puolikymmentä kollegaansa. Kun ihmettelin tilannetta, selvisi, että kyse oli hänen aiemmasta kokemuksestaan, että päätöksiä suunnitteluratkaisuista on tehty sen mukaan, mitä haastateltavat olivat sanoneet. Siis hänellä oli pelko, että häntä vastuutetaan mahdollisista suunnitteluratkaisuista, mitä hänen sanomisten perusteella tehdään. Eikä hän yksin halunnut ottaa sitä vastuuta. 

Erityisen törkeä esimerkki käyttäjien vastuutuksesta on erään ison tietojärjestelmätoimittajan johtajan näkemys, jossa hän piti käytettävyysongelmien syynnä sitä, että heidän projekteihin ei saada "riittävän osaavia käyttäjiä". Ks. myös aiempi kirjoitukseni.

(Varmuuden vuoksi: järjestelmäprojekteissa on riitettävä se, että käyttäjät ovat osaavia omassa ammatissaan. Jos ja kun sellaisia on mukana - niin kuin varmasti on - niin käytettävyysongelmat ovat yksinomaan suunnittelijapuolen tai järjestelmän valitsijoiden osaamattomuuden syytä, ei käyttäjien). 

Tyypillisiä muita esimerkkejä käyttäjien väärästä vastuuttamisesta - ja samalla sisällöllisesti ongelmallisista rooleista - ovat myös tilanteet, jossa käyttöliittymät hyväksytetään käyttäjillä (tai heidän edustajillaan) tai laitetaan käyttäjät pisteyttämään käytettävyys toimittajien esittämien demojen perusteella. Ja mielestäni paljon käytetty co-design sisältää eettisesti ongelmallisia elementtejä - laitetaanhan siinä käyttäjä rooliin, joka ei ole hänen keskeistä ammattitaitoaan eikä työnkuvaansa.

Mitä ovat sitten käyttäjien eettisesti oikeat roolit? Näkemykseni mukaan niitä on kaksi:
- olla oman työnsä asiantuntijoita
- kokeilla "työnsä omaisesti" järjestelmiä tai niiden prototyyppejä

Tästä olen kirjoittanut aiemmin esimerkiksi:
http://hankikaytettavyytta.blogspot.fi/2012/08/kaikki-maailman-kayttajat-liittykaa.html

---------------
Muita linkkejä aiempiin kirjoituksiini, joissa käsittelen käyttäjien rooleja järjestelmäkehityksessä:

http://hankikaytettavyytta.blogspot.fi/2011/11/tosi-sudenkuoppa-tarvitaan-osaavampia.html
http://hankikaytettavyytta.blogspot.fi/2012/08/kaikki-maailman-kayttajat-liittykaa.html
http://hankikaytettavyytta.blogspot.fi/2012/10/kaikki-maailman-kayttajat-liittykaa.html
http://hankikaytettavyytta.blogspot.fi/2012/10/myos-nielsen-sanoo-ala-laita-kayttajia.html
http://hankikaytettavyytta.blogspot.fi/2011/12/yhdessa-kayttajien-kanssa-sudenkuoppa.html
http://hankikaytettavyytta.blogspot.fi/2011/09/asiakas-hyvaksyy-ei-ole-yhtakuin.html
http://kaytettavyysnavigoija.blogspot.fi/2011/10/ala-kysy-naita-asioita-kayttajilta.html
http://kaytettavyysnavigoija.blogspot.fi/2011/10/ala-laita-kayttajia-jasentamaan-tyotaan.html
http://kaytettavyysnavigoija.blogspot.fi/2011/09/ala-usko-mita-kayttajat-sanovat-paitsi.html

Samoin sivuan asiaa kirjassa "Navigoin oikein käytettävyyden vesillä" ja myös käytettävyyden sudenkuopat -sivulla

Käytettävyyden määrittelyn eturintamaan?

Pieni ristiviittaus Käytettävyysnavigoija-blogiin, jonne kirjoittelen yleisempiä käytettävyysasioita. Mutta tämä kyllä koskee myös hankintoja.

Ks. http://kaytettavyysnavigoija.blogspot.fi/2012/10/kaytettavyyden-maarittelyn-eturintamaan.html

Käytettävyyden määrittelyn eturintamaan?

(Kirjoitan tosi pitkästä aikaa tähän blogiin - enemmän viime aikaisia kirjoituksia on Hanki käytettävyyttä! -blogissa)

Käytettävyysvaatimusten määrittäminen on käytettävyyden tärkeimpiä mutta samalla haastavimpia  ja epäkypsimpiä osa-alueita. Suomi voisi olla tämän asian osaamisessa eturintamassa. 

-----------------

Osallistuin juuri kahteen peräkkäiseen tapahtumaan Kööpenhaminassa: 

• TwinTide-verkoston kokoukseen 12.-13.10.12
• i-UxSED -workshop 14.10.12

Otan esiin tässä yhden keskusteluissa esiin tulleen asian: käytettävyysvaatimusten määrittelyn. 

Käytettävyysvaatimusten määrittäminen on käytettävyyden keskeisimpiä osa-alueita. Siinä kun määritetään se, millaista käytettävyyttä kehitettävältä järjestelmältä halutaan. Ilman käytettävyysvaatimuksia esimerkiksi ei voi tietää, onko järjestelmän käytettävyys (riittävän) hyvä vai ei. 

Kun olen aiemmin tehnyt aihealueen työtä ja kirjoitellut omia julkaisuja, olen havainnut, että asiaa on todella vähän tutkittu. Nyt noissa tilaisuuksissa tuli vahvistusta tälle havainnolle: käytettävyysvaatimuksiin liittyviä julkaisuja ja tutkimusta oikeasti on hyvin vähän: 

• TwinTide-kokouksessa oli mukana Gilbert Cockton, brittiläinen HCI-alan professori, usein vieraillut ja tunnettu henkilö myös täällä Suomessa. Ja hän toi esiin, että hänkään ei tiedä juurikaan julkaisuja aiheesta sitten 1980-luvun puolivälin. 
• i-UxSED -workshopissa norjalainen alan kokenut tutkija Asbjørn Følstad kertoi, että kun hän omaa tutkimustaan varten etsi aihealueen viimeaikaisia julkaisuja, niin ainoat julkaisut, mitä hän löysi, olivat Cocktonin ja minun (ehkä sallitaan tällainen pieni itseni esiin tuominen...)

---------------

Mitä tämä tarkoittaa? Ainakin tämä tarkoittaa sitä, että jos aihealueesta ei ole julkaistu, niin asiaa myöskään ei ole voitu opettaa (paitsi ehkä 1980-luvun opein). Ja jos ei ole koulutettu, niin tuskin on myöskään osaamista.  

Olen itse käynyt läpi varmaan pari sataa erilaista yritystä määritellä käytettävyysvaatimuksia, mitä julkisissa tarjouspyynnöissä näkyy. Ja kuten olen useammassa julkaisussani ja Hanki käytettävyyttä -blogissa kirjoittanut, eipä vain löydy "oikeita" käytettävyysvaatimuksia. 

Eikä kyse näytä olevan pelkästään siitä, että julkiset hankkijat eivät itse osaa määritellä. Tiedän, että ainakin jotkut määrittelyt ovat ulkopuolisten käytettävyysasiantuntijoiden tuottamia. Mutta eivät nämäkään - ainakaan ne, jotka tiedän - ole sen kummempia.

Tässä nyt haastankin arvoisat kollegani: Löytyykö teiltä/ onko teidän tiedossanne esimerkkitapauksia, joissa käytettävyysvaatimutukset on (mielestänne) määritelty "oikein"?

Julkaisujen ja oman empiriani - siis miten olen nähnyt käytettävyyttä yritettävän vaatia tarjouspyynnöissä - perusteella voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että käytettävyysvaatimusten osaamista ei vain ole. Mutta tietenkin voin olla väärässä; enhän voi tietää, mitä kaikkia asioita tapahtuu julkisuudesta piilossa. Eli jos mielestäsi olen tuossa väittämässä hakoteillä, niin kommentoi blogiin (tai ota muuten yhteyttä). 

Mutta se mikä tulee mieleen, niin tässä asiassa Suomi voisi olla edelläkävijä. Ja erityisesti edelläkävijä voisi olla julkinen sektori, koska käytettävyysvaatimusten merkitys korostuu erityisesti tarjouspyynnöissä. 

-------------

Oma positioni asiassa on se, että sekä tutkimuksen että oman empiriani perusteella väitän ymmärtäväni asian haasteellisuuden. Ja minulla on myös perusmalleja, miten tätä asiaa voidaan menetelmällisesti ratkaista. Ja myös jonkin verran empiriaa niiden toimivuudesta. Mutta asian kehittämiseksi tarvitaan lisää caseja. Jos kiinnostaa olla edelläkävijä asioiden kehittäjänä tai asiakkaana, niin ota yhteyttä.  

Myös Nielsen sanoo: Älä laita käyttäjiä katselmoimaan!

Aiemmin kirjoitin siitä, että käyttäjiä ei pitäisi laittaa katselmoimaan käyttöliittymiä (linkki).

Jos joku haluaa tähän vielä lisävahvistusta, niin huomasinpa Jacob Nielsenin* ottavan esiin samaa asiaa Alertboxissaan hieman eri kontekstissa (ko. Nielseni juttu liittyy toiseen aiheeseen, mutta siinä mainitaan myös tämä):

"It's extremely important to note that we always give the test users our (very short) satisfaction questionnaire after they've tried using the design. It's completely invalid to simply show people some screens and ask them how well they like them. If people haven't actually used a user interface to perform realistic tasks, they can't predict how satisfied they'd be when actually using the system. (And real use is what matters, after all, not what people say in a survey.)"
(tekstin korostus minun)

Eli vielä kerran: Kaikki maailman käyttäjät, liittykää yhteen ja kieltäytykää käyttöliittymien katselmoinnneista!


*Jos joku ei tunne, niin Jacob Nielsen on käytettävyyden ehkä tunnetuin guru.

Kaikki maailman käyttäjät, liittykää yhteen ja kieltäytykää käyttäjäraadeista ja käyttöliittymädemojen pisteytyksistä!

Kirjoitin aiemmin jutun "Kaikki maailman käyttäjät, liittykää yhteen ja kieltäytykää käyttäjäraadeista ja käyttöliittymien katselmoinneista!" (31.8.12).

Käyttäjien (tai "käyttäjäraadin") tekemä demojen pisteytys on periaatteessa sama asia, vain eri konteksissa. Ja tuomioni on tälle käytännölle on sama kuin käyttäjien tekemille katselmoinneille: käyttäjien tekemä demojen pisteytys on ehdottomasti ei-suositeltava, epävalidi menettely!

Tätä käytäntöä näkee usein julkisissa tietojärjestelmien tarjouspyynnöissä, joissa valitaan "valmisohjelmistojen*" välillä. Käytettävyys on laitettu tarjouspyynnön yhdeksi arviointiperusteeksi siten, että "käyttäjäraati" laitetaan arvioimaan suunnitteluratkaisut pisteillä.

Perusteet sille, miksi tämä on toimimaton ja vääriä tuloksia antava menettely, ovat kutakuinkin samat kuin miksi käyttäjien ei tulisi tehdä käyttöliittymien katselmointeja (ks. juttu 31.8.).

Lisäksi tässä menettelytavassa on se iso ongelma, että käytettävyys on laitettu valintaperusteiden joukkoon. Jos aidosti halutaan käytettävyttä, se olisi oltava pakollinen vaatimus eikä valintaperuste. Ks. juttu 26.1.12.

Miten pitäisi sitten menetellä? Periaatteessa asia pitäisi mennä seuraavasti:

1. Käytettävyys pakollisiin vaatimuksiin
2. Käytettävyydelle määritettävä käyttäjän työhön pohjautuvat** validit vähimmäisvaatimukset (= millä kriteereillä käytettävyys on riittävän hyvä käyttäjien työn näkökulmasta)

Tuo kohta 2 on vaativa tehtävä. Oma karkea arvioni on, että sen määrittämiseen kuluu 80% hankinnan käytettävyyden varmistamisresursseista. Eli pääosa käytettävyyteen liittyvästä työstä olisi tehtävä ennen tarjouspyyntöä!

Kyseessä ei ole ihan pikkuhomma. Mutta eipä vaihtoehtokaan ole kummoinen. Niin kuin historia osoittaa, hankintojen tuloksena saadaan niin kovin usein järjestelmiä, joiden kanssa käyttäjät sitten kärsivät.

* Ovat itse asiassa usein ohjelmistoja, jotka konfiguroidaan asiakaskohtaisesti. Käytettävyyden arvioinnin kannalta ISO ero täysin valmisohjelmistoihin 

** Käytettävyys = käyttäjän työn tukemista