Taas sain tukea hankintojen lakiasiantuntijoilta sille, että käytettävyyden (laadun) paikka on tarjouspyyntöjen vähimmäisvaatimukset, ei valintakriteerit
Kävin eilen 13.9. kuntamarkkinoilla. Kuuntelin muun muassa Pilvi Takalan (PTC Services) esityksen hankintojen markkinaoikeuscaseista.
On paljon väärinkäsitystä siinä, miten laatua pitäisi edellyttää tarjouspyynnöissä, jotta sitä oikeasti saadaan.
Pilvi esitti oheisen valaisevan kuvan. Siinä tarjouspyynnön vaatimukset ovat havainnollisesti esitetty kolmessa kategoriassa:
- minimum requirements for the company (vähimmäisvaatimukset)
- minimum requirements for the work (vähimmäisvaatimukset)
- award criteria (valintakriteerit)
Pointti, joka ei suoraan näy kuvasta mutta tuli esiin keskustelussa on se, että laatu pitäisi pyrkiä sisällyttämään noihin "minimum requirements for the work", ja antaa hinnan ratkaista.
Juuri näin se minunkin mielestäni pitää mennä käytettävyydenkin suhteen (ks. esim. Hesarin vieraskynäni 1.7.12).
Pilvi sanoi, että rajankäynti sen kanssa, mitä laittaa minimi vaatimuksiin ja "award" vaatimuksiin on hienosäätöä (näin ymmärsin). Itse korostaisin, että käytettävyys - se laatutekijä, jota siis itse edustan - nimenomaan pitää sisällyttää noihin vähimmäisvaatimuksiin, ja antaa hinnan ratkaista. Jonkin verran voi käytettävyyttä voi mahdollisesti laittaa valintakriteereihin, mutta pitäisi ymmärtää, että kyseessä on silloin "ylilaatu" (Pilvin kalvossa Award criteria).
Eli sellaiset tarjouspyynnöt ovat täysin epäloogisia, joissa vertailuperusteissa laatu on luokkaa 65% ja hinta 35%. Sillä tavalla kun ei oikeasti saa laatua välttämättä lainkaan.
